Ikiliikkuja kertoo ihmisen ikiaikaisesta unelmasta: äkkirikastumisesta.

Suomalaisen komedian kiintotähti Maiju Lassila kirjoitti nykyhet-keen oivallisesti istuvan teoksen Ikiliikkujan. Se on kuin lottokansan unelmointia ennen kuin lotto rantauitui meille ja naulitsi kansan television eteen lauantaisin.

Näytelmän päähenkilöt, isä ja poika, ovat saaneet päähänsä, että ikiliikkujasta, tuosta mahdottomana pidetystä keksinnöstä, on valtiovalta luvannut palkinnoksi miljoonan. Palkintosummalla miehet taas rakennettaisivat tehtaan, joka tuottaisi kangaspuiden pirtoja.

Ikiliikkuja on villi kuvaus kaikenlaisista jobbareista ja lobbareista, jotka hyörivät perheen kodissa voittoja kalastellen. Kellään ei ole täysin puhtaita jauhoja pusseissaan. Mutta kaikki hakevat hyötyä tietämättä, että tuulentupia on ilmassa enemmänkin. Kaiken juonimisen sekaan Lassila heittää nuorten rakkauden, joka ainakin näyttää aidolta ja vilpittömältä. Niin kuin nuori rakkaus aina näyttää. Näytelmän lopussa kaikki kiepautetaan vielä ylösalaisin. Lassilan komedioissa on kaiken naurun jtakana vakavia sävyjä. Hän tarjoilee näennäisen kepeitä tapahtumia, mutta paljastaa samalla ahneuden, omanvoiton tavoittelun ja kaikenmoisen keplottelun. Perimmiltään hänen näytelmiensä keskeinen liikuttelija, oikea ikiliikkuja, on raha.